Kaunista turhuutta

Muotivirtaukset näkyvät myös kotien sisustuksissa, ja ihmisten valinnoissa. Huonekaluliikkeet myyvät kaikki samanlaisia, trendikkäitä sohvia ja muita kalusteita, ja valikoimat ovat suorastaan kapeat. Jos haluat jotain muuta, kuin mitä kaupassa on, on sinun lähdettävä erikseen etsimään toimittajaa, jolla olisi valtavirrasta poikkeavaa tavaraa myynnissä. Matalaa divaanisohvaa ei tosiaankaan halua hankkia silloin, jos ja kun sisustus ei muilta osin siihen tyyliin sovi. Onneksi ketjujen ulkopuolisia kalustetoimittajiakin vielä löytyy, ja heillä on tarjolla kauniita, suomalaista käsityötä olevia, laadukkaita ja kestäviä kalusteita.

Antiikkikalusteet ovat tietenkin ihania, mutta ne ovatkin sitten ihan oma alueensa; eivät kaikkien saatavilla, eivät edes kaikkien toiveissakaan. Tunnelmallisia uusvanhoja kalusteita on myynnissä edullisestikin. Kauniit, muuhun sisustukseen ja ympäristöön sopivat kalusteet luovat kotiin mukavaa viihtyisyyttä.

Mika Waltari sanoi elämänsä viimeisinä vuosina tehdyssä radiohaastattelussa muun muassa, että elämässä pitäisi olla myös "kaunista turhuutta". Kirpputorilta löydetty toimiva gramofoni ja pino savikiekkolevyjä ovat varmasti elämässäni turhuutta, mutta kaunista sellaista.

Vanhan talon tunnelmissa

Oli vuosi 1977, kesäkuun toinen lauantai. Päivä oli aamusta alkaen suorastaan helteinen, ja meillä oli muutto. Vanha Hartwallin umpikuorma-auto oli jonkun kaverin kautta saatu muuttoautoksi, kunhan itse ajaisimme. Kun auto starttasi, oli tiedossa reilu 500 kilometriä kuumaa asfalttia, maallinen omaisuus kuormana, ja mieli kevyt jokaisella.

Muuttokuorman päämääränä oli vanha talo, joka oli lumonnut meidät aiemmin keväällä. Ei se ollut mikään kartano, ei sinne päinkään, olipahan vain 20-luvulla pahimman laman aikaan rakennettu ihmisten koti. Ja koti siitä talosta meillekin tuli ilman mitään sopeutumisvaikeuksia.

Asumme talossa edelleen. Talo hengittää samaan tahtiin kanssamme. Kertaakaan ei ole tullut mieleen vaihtaa sitä toiseen taloon tai asuntoon, vaikka paljon se on meille, ja etenkin "talonmiehelle" tekemistä tarjonnut vuosien aikana. Ja puuhaa riittää vastakin, sen tiedämme. Remontteja teemme kuitenkin harkiten. Talon pitää antaa olla se, mikä se on. Meidän talostamme ei modernia ole tarpeen tehdä. Jos korjataan jotain kohtaa, se tehdään niin, että sen voi jatkossakin tarvittaaessa korjata.

Nyt on talomme hankien ympäröimänä. Se tönöttää turvallisena ja lämpimänä (kunhan vain halkoja riittää, sanoo "talonmies") vanhan männyn ja vaahterapuiden katveessa. Tämänkin talven yli se selviää. Se on sentään aika hyvä taloksi!

Talvisen pihamaan hiljaiset vieraat

Puolimetrisen lumen peittämä pihamaa on hiljainen, mutta lintulaudalla käy valoisana aikana vilinä ja siipien suihke. Lyhyen talvipäivän aikana on pikkulintujen hankittava riittävästi ravintoa selviytyäkseen seuraavan yön yli uuteen aamuun. Tarjolla on siemeniä ja pähkinöitä, ja monen kokoisia talipalloja. "Talonmies" on ottanut asiakseen huolehtia, että ruokaa on kaiken aikaa tarjolla omenapuun oksaan kiinnitetyllä lintulaudalla.

Syksy toi pihamaalle isompiakin vieraita. Monen syysviikon ajan pihallamme vieraili iltapäivisin suuri rusakko. Se saattoi oleskella nurmikolla useita tunteja. Se söi ruohoja, ja toisinaan putsaili käpäliään, venytteli takajalkojaan ja vain makoili. Suuret korvat olivat kuin kaksi komeaa intiaanin sulkaa!

Sepelkyyhky on pesinyt naapurustossa useana kesänä, ja vielä loppusyksyllä yksi kävi ruokailemassa pihanurmella. Tuo hieno suuri lintu, valkoinen "seppele" kaulassaan, liikkui pihalla samaan aikaan sekä rohkeana että varovaisena. Ensi kesäksi odotamme sitä jälleen huhuilemaan tammen yläoksille.

Talviruokinnan alettua syksyllä paikalle ilmaantui hyvin pian komea käpytikka. Arka lintu rohkaistui niin, että antoi kuvata itseään häiriintymättä. Ruokailu suuressa talipallossa voitti turhan pelon. Eräänä päivänä sitten huomasimme, että tikkoja olikin yhtä aikaa omenapuussa kaksi! Oli päässyt vaimokin kylille, kuvittelimme.

Luonto tarjoaa silkkaa iloa ihmiselle, ja ihan kotipihalla vain!

Hotter Than Hell ja kevätesikko

Talvinen lauantai-ilta, lämmitetty talo, ulkona pakkanen ja hanget.

Päivällä kävi kyläilemässä juuri yksi vuotta täyttänyt pieni tyttö ja hänen vanhempansa. Ensimmäinen kyläily sujui mukavasti. Pikkuvieras tutki ympäristöään kuin suurta maailmaa, uteliaana kaiken aikaa tekemään löytöjä. Keittiöstä löytyivät mukavat muovipurkit, ja lehdet tuli "luettua" läpikotaisin :).

Aikuiset saivat leikkien lomassa tarjoomuksina kuumaa "Hotter than hell"-dippiä ja natchoja, lisukkeena Herkuttelijan salaatti. Taisi maistua, koska santsattiinkin. Se on aina paras kiitos kokkaajalle!

Pienin vieras nautiskeli omat herkkunsa ja juomansa, ja istui sitten pitkän pöydän alla ylen tyytyväisenä oloonsa. Pöytä taisi olla hänelle maja tai mikä lie; aikuiset turvallisesti ympärillä jutustelemassa vanhoista taloista ja asukkaista ja remonteista ja lapsista tietenkin.

Ilta kääntyy yöksi. Vaikka mittarissa on pakkaslukema -18 astetta, kukkii pöydällä keltainen kevätesikko, jolla vieraat iloisesti yllättivät talonväen. Kevättä kohti, ystävät!

Lyhty valaisee saunapolkua

Tammikuinen pakkassunnuntai hämärtyy kohti iltaa. Pihasauna on lämpiämässä. Se uhmaa sisukkaasti pakkasherraa. Viime yö oli kylmin näillä main tänä talvena, -25,5 astetta. Nyt on jo sää lauhtunut, enää -13,5 astetta mittarissa. Mukava kohta kipittää pihan poikki saunakamariin ja löylyihin!

Talven onnea ovat runsaat halkopinot liiterissä. Itsekseen ne eivät ole sinne ilmaantuneet. Elokuun töihin kuuluu joka vuosi halkokuorman pinoaminen. Se on usein silloin hikistä puuhaa, mutta näinä aikoina sen viimeistään tietää ja ymmärtää, miksi silloin hikoiltiin. Ollaan näissä elämän perusasioissa lujasti kiinni!

Lauantaiehtoo ihmispeto tohtori Mabusen seurassa

Huonomminkin voi aikansa viettää lauantai-iltana kuin katsoa saksalaista mykkäelokuvaa Tohtori Mabuse - ihmispeto! Fritz Langin ohjaus vuodelta 1922; merkillinen, mutta käsittämättömän hyvä elokuva. Tasoja löytyy: kuin dekkari, ja samalla tutkielma ihmisistä rahan ja vallan maailmassa ja yhteiskunnassa. Kuka pelaa kenelläkin, ja kuka suostuu peliin ja millä ehdoilla. Ensimmäinen osa on katsottu, ja jatkoa seuraa toisena iltana.

Pakkanen on hyydyttänyt armaan lumiukkomme pihalla. Taitaa tulla tämän talven kylmin yö, tällä hetkellä mittari näyttää -20,5 astetta. Kuumaa teetä ja sympatiaa!

Avatar

Ensimmäinen näkemäni eläin vuoden ensimmäisen päivän aamuna oli naakka! Mitä ennustanee, en tiedä. Rusakko oli kyllä jättänyt tassun jälkensä pihalumeen, mutta niitä kai ei ennusteissa otetan huomioon :).

Pyhäpäivä on ollut rauhallinen. Pientä puuhailua, ei mitään kovin tähdellistä. Illalla lähdimme kamujen kanssa katsomaan uutta elokuvaa Avatar. 3D-elokuvaa en ole aiemmin nähnytkään, ja elämys oli melkoinen. Kolmiulotteisuus toi hienosti toteutettuun tarinaan huimaavaa visuaalista syvyyttä. Luontoäidin parantava voima, rakkaus maailmojen ja kansojen välillä, rauhan sanoma ja rakkaustarina olivat kaikki tässä elokuvassa läsnä.

Toivon näkeväni elokuvan vielä uudelleen; ensikatsominen pakotti katsomaan sitä kaikkea visuaalista, mikä niin huimasti tarjottiin!

Kotimatka tehtiin komiasti taksilla; pitsalaatikot kainalossa :)